Elämäni laulut

Synnyin ja kasvoin Espoon Tapiolassa, jossa asuin 18-vuotiaaksi.

Lapsuus kului tiiviisti pianotunneilla, balettikoulussa ja urheillessa. Minusta tuli myös varhain filmi- ja teatterihullu.

Laulamaan aloin äitini mukaan jo ennen ensimmäisiä lauseita.

Myös levyttämään pääsin varhain – viisivuotiaana. Ritva Laurilan musiikkileikkikoulussa tehtiin lastenlevy, jossa esitän porsaslaulun soolon. Yhdeksänvuotiaana touhu jatkui, sillä olin mukana Esa Helasvuon lastenlevyllä Onnimanni. Siinä sooloja on jo kolme ja lisäksi yhteislaulua.

Kotona mankassani pyörivät Suzi Quatro, Finnhitsit, Maarit Hurmerinta ja Karen Carpenter.

Kun teini-ikä iski päälle, idoleita riitti Carole Kingistä Abbaan, Cat Stevensiin, Santanaan, Meat loafiin ja Eric Claptoniin. Laulut opeteltiin ulkoa ja niitä hoilattiin mukana: kotona, kavereiden luona ja leikkikentän keinuissa, jotka valtasimme pikkulasten lähdettyä kotiin.

Tanssi vei kuitenkin voiton musiikin opiskelusta. Myös kiihtyvä kaveri- ja ihmissuhdekaruselli vaati veronsa klassisen musiikin opiskelulta. 

Tanssissa sen sijaan yhdistyivät urheilullisuus, esteettisyys ja musiikki. Treenasin enemmän ja enemmän, kunnes jouduin 15-vuotiaana jalkaleikkaukseen. Jouduin toteamaan, että näillä jaloilla ei tanssita enää balettia. Niinpä hurahdin nykytanssiin. Kuusitoistavuotiaana olin jo kunnolla koukussa ja pääsin vapaaoppilaaksi tanssikouluun tähtäimessäni tanssijan ammatti.

Töölönrannan kesäteatterissa tanssin kesät 1979 ja 1981. Sain seurata läheltä ensin näytelmän harjoituksia ja myöhemmin esityksissä yleisön ja näyttelijöiden vuorovaikutusta. Sain lisää kipinää esiintymiseen.

Tanssiopettajat kannustivat minua, mutta epäilin kykyjäni jatkuvasti. Vaativaan ammattiin tarvittiin täydellinen omistautuminen. Oliko minulla sitä?

Kun kirjoitin ylioppilaaksi 1983, pyrin ja pääsin samana vuonna Tanssitaiteen laitokselle teatterikorkeakouluun. Kaikki teatteriin liittyvä oli alkanut kiehtoa minua: laulu, teksti, kirjallisuus, näytelmät, visuaalisuus... Myös monilahjakkuudet, jotka yhdistivät musiikkia, teatteria ja tanssia, inspiroivat minua. Jorma Uotinen oli yksi heistä.

Tajusin, että tanssi, näyttelijäntyö ja laulaminen olivat vaativa moniottelu, mutta paloin halusta oppia kaikkia kolmea. Kaksikymmentävuotiaana joudin kuitenkin luopumaan tanssista, sillä kehoni reistaili, en löytänyt itselleni sopivaa tapaa harjoitella ja kehitykseni taantui.

Tietä näyttelemiseen tasoitti laulu. Sen kautta löysin puhetekniikan ja äänenkäytön fyysiset vaatimukset. Laulaessani tein suuria oivalluksia.

Opiskelin hetken laulua myös Oulunkylän pop-jazz opistossa, kunnes Teatterikorkeakoulu vei kaiken aikani. Opintojeni lopussa vuonna 1988 tein Euripideen Medeian, kirjoitin lopputyöni siitä ja yleisimminkin aiheesta, miten vaikeaa minun on keskittyä yhteen asiaan.

Pääsin jo koulun loppuaikoina harjoittelijaksi Lilla Teaterniin Helsinkiin. Pieni ja sinnikäs kaksikielinen teatteri antoi paljon töitä, kannustavia työkavereita ja elämänkumppanin. Jäin teatteriin kahdeksitoista vuodeksi. Lillanissa teimme kaksi, kolme ensi-iltaa vuodessa.

Vuodesta -99 olen ollut vapaa näyttelijä. Freenä yksi erityisen mieluisa työ on ollut tv-sarja Muodollisesti pätevä, jonka huumoriresepti pätee laajemminkin elämään: pelkotilansa voi aina kääntää komiikaksi. 

 

Koulusta valmistumisen jälkeen minulle on tapahtunut muun muassa seuraavaa:

1989 Mutsi mä rakastan huijaria, venäläisiä kiellettyjä lauluja. Esityksen ohjasi Pirkko Saisio.

1990 Niin ikään Pirkko Saision ohjaama Yöihminen-lauluesitys, jossa oli Astor Piazzollan, Leonard Cohenin ja Eva Dahlgrenin musiikkia.

1990 Naimisiin

1992 Ensimmäinen oma lauluilta Vågar du stanna? Pikku-Lillanissa. Uusia sävellyksiä ja sanoituksia ruotsiksi – Kjell Westön tekstejä, Markus Fageruddin ja Markku Luuppalan sävellyksiä. Esityksen valokuvasi Jouni Harala, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä siitä lähtien.

1994 Äitiys. Tyttäreni ovat syntyneet 1994, 1997 ja 2002. Esikoisen myötä perspektiivi meni kertaheitolla uusiksi. Katse nousi oman navan tasolta maailmaan ja ihmisten silmiin.

1994 Stulen lycka -pienoismusikaali Lilla Teaternissa. Ensimmäinen yhteistyö Nicke Lignellin kanssa

1995 Yhteistyö Jukka Leppilammen kanssa alkaa Nicken häistä.

1997 Frank Sinatra -lauluilta UMO Big Bandin kanssa. Solisteina minä, Jukka ja Nicke.

1998 Lauluilta Art Goes Kapakka -festivaalilla syksyllä 1998. Esa Helasvuon säestyksellä esitin ensimmäiset minulle tehdyt, Jukka Leppilammen säveltämät ja Heimo Hatakan sanoittamat laulut.

2000 Cabaret-musikaalin päärooli Helsingin Kaupunginteatterissa.

2003 Esikoislevy, ällistyttävä unelmien täyttymys, joka poiki keikkoja mielenkiintoisiin paikkoihin.

2004–2006 Heimo esittelee minulle ja säveltäjille uusia tekstejä. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että esikoislevy voisi saada jatkoa. Testaamme lauluja tuttuun tapaan Kom-ravintolassa.

2007 Ensimmäinen suudelma -levy summaa lisää musiikillisia vaikutteinani. Ruotsalainen laulujazz ja uudet kotimaiset biisit kohtaavat Heimo Hatakan suomennoksina ja originaaliteksteinä. Kotimaisessa säveltäjäkaartissa ovat tällä kertaa Mirja Mäkelä, Jussi Liski, Laura Sippola ja Ahti Lassila.