Jazz på finska – sanoittaja taustoittaa

 

Ruotsalainen musiikki tuli elämääni varkain. Kun muutin hetkeksi Ruotsiin 1980-luvun lopussa, en oikeastaan pitänyt erityisemmin Ruotsista, ruotsista saati ruotsalaisesta musiikista. Myöhemmin kun opin pitämään niistä, se tapahtui samassa järjestyksessä: ensin maasta, sitten kielestä ja nämä kaksi kipinää taskussani pikkuhiljaa ruotsalaisesta musiikista.

 

Suomeen palattuani aloin hoitaa satunnaista Tukholman-ikävääni ruotsalaisella musiikilla, josta löysin ensin aikalaisiani kuten Stina Nordenstamin, Rebecka Törnqvistin, Lisa Ekdahlin ja Bob Hundin. Sitten taisin löytää Monica Zetterlundin levyt ja laulaja Freddie Wadlingin En skiva till kaffet -nimisen kunnianosoituksen aikaisemmille ruotsalaismestareille. Niiden innoittamana etsin käsiini myös Evert Tauben, Metronome-levy-yhtiön, Cornelis Wreeswijkin, Svante Thuressonin, Allan Edvallin, Povel Ramelin, Jan Johanssonin, Olle Adolphsonin, Hasse & Tagen ja Bebbe Wolgersin tuotantoja.

 

Kun yhteistyöni Jonna Järnefeltin kanssa alkoi 1990-luvun lopulla, emme tulleet puhuneeksi näistä yhteisistä tutuistamme. Vuosia myöhemmin kun puhe kääntyi ruotsalaiseen laulujazziin ja Monica Zetterlundiin, huomasimme rakastavamme samoja lauluja. Jonnalle Ruotsi-klassikot olivat tuttuja suomenruotsalaisuuden kautta, mutta päätimme jatkaa askeleen pidemmälle. Ruotsalaishelmet voisi esitellä myös suomalaisyleisölle, suomeksi.

 

Pisimmän käännöstien on kulkenut Helsingin sarastukseen alias Sakta vi går genom stan alias Walking my baby back home. Se kävelytti vuonna 1930 Roy Turkin alkuperäistekstissä kuulijat maaseutuidylliin, mutta Bebbe Wolgers urbanisoi tarinan vuoden 1961 upeassa käännöksessään Tukholmaan ja nousevan tähden Monica Zetterlundin suuhun.

 

Lainaa Zetterlundilta on myös Rakkauden haveri (Kärlekens haveri), joka löytyy Monican vuonna 1987 julkaistulta levyltä Det finns dagar. Evert Tauben Så skimrande var aldrig havet (Ensimmäinen suudelma) ja Povel Ramelin Underbart är kort (Kaunein kuihtuu pian) ovat kohonneet Ruotsissa ikivihreiksi jazzballadeiksi, joista syntyy yhä uusia versioita.

 

Nuorempaa pop/jazzsukupolvea edustavan Rebecka Törnqvistin Tremble my heart (Löydä mun luo) löytyy Rebeckan samannimiseltä levyltä vuodelta 1998.

 

Ruotsalaislainojen lisäksi levyllä on originaalikappaleita, jotka syntyivät Jonnan esikoislevystä, Aamukahviasetelmasta, poiketen teksti edellä. Muutamat teksteistä pohjustettiin lounasaikaan: vaihdoimme Jonnan kanssa kuulumiset ja tarinat, jokin lounaspöydässä puhutusta jäi mieleeni ja versoi myöhemmin tekstin. Näin syntyivät muun muassa Mercedes ja Toinen nainen.

 

Valmiita tekstejä näytin sitten säveltäjille, jotka sattuivat kohdalle kuka missäkin. Esimerkiksi Mirja Mäkelän tapasin jalkapallokentän laidalla saman nappulajoukkueen kannatusjoukoissa.

 

Säveltäjät nikkaroivat teksteille raamit, joista minun sanoittajana ja Jonnan esittäjänä oli helppo innostua.

 

Kaikenlaista se Siperiakin opettaa, mutta tämän levyn ja näiden sanoitusten kohdalla on pakko kiittää Tukholmaa ja pohjoismaisen laulujazzin innoittavaa perintöä.

 

Heimo Hatakka