Synnytysmuistot

Ensimmäisen kipinän esikoislevylleni antoi UMOn Sinatra-konsertti, jossa olin solistina Nicke Lignellin ja ja Jukka Leppilammen kanssa. Jukan kanssa olin tosin esittänyt Sinatraa jo kerran aikaisemmin. Lauloimme duettona yksillä hääjuhlilla Gershwin-klassikon I've got a crush on you.

Musiikkikuviot tulivat Jukan kanssa uudelleen puheeksi, kun lupauduin pitämään lauluillan Art Goes Kapakka -festivaalilla syksyllä 1998. Kyselin, olisiko Jukalla pöytälaatikossa käyttämättömiä biisejä. Niitä ei ollut, mutta Jukka otti yhteyttä sanoittajatuttavaansa Heimo Hatakkaan.

Heimo ilahtui tarjouksesta, sillä hänellä puolestaan oli ollut mielessään laulunaiheita, joilta puuttui sopiva esittäjä.   

Lauluja alkoi syntyä Jukan ja Heimon yhteistyönä, mutta Art Goes Kapakka -keikkani jälkeen musiikki jäi kiireellisempien töiden ja vähän kotitöidenkin jalkoihin.

Ajan myötä treenikämpille ja kotistudioihin unohdetut laulut alkoivat kuitenkin muistuttaa itsestään. Kun treeni aloitettiin uudelleen, välimatka tuntui tehneen tulkinnoille hyvää. Laulujen varsinainen comeback tapahtui KOM-ravintolassa alkuvuodesta 2002.

Musiikin lopullinen ilme löytyi akustisuudesta. Jukan kitaran tueksi löytyi ensin perkussionisti Sami Koskela ja vähän myöhemmin kontrabasisti Pekka Lehti sekä kitaristi Jani Malmi. Koko bändin kolmas yhteinen esiintyminen olikin itse asiassa äänitysstudiolla, jossa pitkäsoiton taltiointi alkoi toukokuussa 2003. Keikoilla tuli tuottamaan Jussi Liski ja äänittämään Janne Viksten apunaan Jouko Kyhälä.

Muutaman onnistuneen studiosession jälkeen levy valmistui juuri joulun alla 2003.

Levy sai hyvän vastaanoton sekä keikoilla että kriitikoilta, mikä antoi uskoa, että ehkä syrjähyppy näyttelijän ammatista musiikkiin voisi olla pidempikin. Ja niinhän siinä sitten kävikin...